Viimeisestä onkin jo kulunut aikaa

Pitkästä aikaa maltan (muistan) täälläkin kirjoitella. Projekti jatkuu ja etenee, jos se onkin kesäkunto 2014? ;) ainakin se kunto on montamonta kertaa parempi kun viime kesänä. Nimittäin nyt kesästäkin jo 10kg kevyempänä elämä menee taas positiivista alamäkeä! :) Säännöllinen harjoittelu tuottaa tulosta ja motivaatio niiden myötä vaan kasvaa ja kasvaa, ja ajatukset jo seilailee jossain paljon pidemmällä saas nähä mihin tytön rahkeet oikein riittää.

Näyttämisen halu ja voitontahto on ainakin kovat, välillä elämä potkii tai siltä se ainakin tuntuu mutta toivon että saan tukea siihen että jaksan olla tiukkana ja saisin purettua niitä heikkoja hetkiä jotenkin muuten kuin syömiseen. Se on nimittäin minun ongelmani, lohtusyöminen. Kun mielenvaltaa yksinäisyys ja ahdistus niin tuntuu että aina joka lohduttaa on se karkkipussi tai pari... Vaikkakin sen jälkeen iskee hirveä paniikki, häpeä, ahdistus ja morkkis siitä syömisestä. Onneks tämän saanut vähemmälle jo, kiitos uusitun ruokavalion.

Nyt tää lähtee korkkaan uutukaisen kuntosalikortin! Kovasti odottanut, nyt sain kaverin että jos nyt pääsisi sen suuuren kynnyksen yli ja pääsisi tosissaan kiinni kunnon saliharjoitteluun. Alkaa jo olla vähän kylmä tuokka kuistilla touhuta noilla omilla välineillä että ihan kiva päästä lämpimään sisätilaan. :D

-Emma-

Helpotus ja huojennus ja samanaikaisesti pettymystä takapakista

Näin se sitten meni. Laihduin viime keväänä sen 17kg, syksystä kaikki tuli takaisin pikavauhtia. Olo oli äärettömän huono. ei pahoinvointia tms. mutta yleisolotila oli jatkuvasti sellainen että takana olisi pari yötä valvomista. Mitään ei saanut aikaseksi, kaikki asiat oli työn ja tuskan takana saada aloitetuksi. Ihan kaikki. Ajattelin että kaikki johtuu miehestä, pettymyksestä joka "suhteen" kariutumisesta tuli, se lamauttava olotila siitä ettei taaskaan loppujen lopuksi kelvannut vaikka niin annettiin ymmärtää vuoden verran. Jotenkin kaikki meni niinkuin sen piikkiin, en edes osannut kaikkea ajatella oireina niistä oli tullut jo arkipäivää ja heitti hanskat tiskiin laihdutuksessakin. Nukun kahden täkin alla ja siltikin on kylmä, vaikka nukun 10h niin silti tarvitsen päiväunet ja silitikin jaksan vaan nukkua kun väsyttää, en saa mitään aikaiseksi, hiukset ja kynnet kamalassa kunnossa, lievät rytmihäiriöt etenkin jos ei ole nukkunut, kuiva iho, hengitys vaikeudet, nivel ja lihassäryt, flunssassa ei nouse kuume ja muutenkin alhainen ruumiinlämpö, ajatuksen hitaus ja muistihäiriöt, ja se painonnousu ja turvotus. Vähän aikaa sitten selvisi kun menin päänsäryn takia lääkäriin niin että kilpirauhasarvot oli ihan pielessä ja menneet huonompaan parin vuoden takaisista arvoista sain lääkityksen sitten siihen, joten kaikki todennäköisesti onkin ollut näitä oireita lääkitys alkaa toivottavasti pikaisesti helpottaa oireita ja pääsisi takaisin normaaliin elämään siihen että jaksaisi taas edes sen päivän olla ja mennä ilman päiväunipakkoa! Huojentavaa saada selitys kaikelle sille epämääräiselle ololle, päänsärky tosin johtui hartia ja niskaseudun jumista ja passitettiin fysioterapiaan. :) Ehkäpä sen painon alkaa taas saada alaspäin kun lääkitys alkaa purra!

välineurheilua

Kahvakuula, hyppynaru, tasapainolauta, 1,2kg:n hulavanne, jumppapallo.

Nämä löytyy, ja näillä ois tarkotus saada jonkinlaista muutosta mun kropassa aikseks. Toho vanteeseen oon kyl nii rakastunu, kivasti on mustelmia joka puolella nii mahassa ku jaloissakin..Eka tuntu etten saa sitä millää pyörimää, ja varpaat vaa on mustana mut nii se vaa pitkällisen harjottelun myötä pyörii pidempään ja pidempään. :)

Sit on toi hyppis. :) En oo sitte lapsuusvuosien juurikaa päässy testailemaan narua, ja aattelin et varmaa sotkeudun siihe samantien mut yllätyin positiivisesti. Ja jaksoin hyppiäki, yllättävän kevyesti.. Eli siis tuskin alakerran naapuri on kuunnellu et mikä norsu sen kattoa paukuttaa..(eikä kukaa oo tullu ees valittamaankaan). Yllättävän halvalla pystyy kohottaa kuntoa, eipä toi naru maksanu ku muutaman hassun euron. Ja on ollu kovassa kulutuksessa. Ja on oikei piristävää ku hyppii ilman kenkiä ja naru räppää varpaille/nilkoille..

Tasapainolauta on näistä se uusin ostos. Yllättävän hankalaa, vaikka luulin et se ois iha iisi homma.Mä kuvittelin et mul on hyvä tasapaino mut kissan viikset! Pysyn laudalla max. 5sekuntia ja taas mennää.. Sitä pitää siis viel harjotella, lähinnä tuon laudan hankin iha vaa tot kropan kokonaisvaltasta hyvinvointia silmällä pitäen. Uskoisin ainenkin että lautailu parantaa ryhtiä ja keskivartalon lihaksia. Toivossa on hyvä elää ja sillee:D

Jumppapallon mä pumppasin täl viikol uusiks, ku mul oli selkä nii kipee et oli pakko saaha jotai millä venyttää sitä. Viel en oo keksiny miten mä sitä palloa täs kunnon kohottamis-kropan muokkaamis projektissa hyödynnän mut ehkä mä viel jotai kekin.

Mut toi kahvakuula. Se on ollu tuola kaapissa jo monta kuukautta, enkä oo saanu sitä vielä paketista pois. Haluisin tehä sillä, mut en tiiä mitä ja miten. Oon kuullu et kahvakuulailu on tosi koukuttavaa ja mukavaa ja helppoo mut ku mä en tiedä miten sillä kuuluis tehdä ni en uskalla hirveesti sil sit rempoo ku en tiiä et jos teen jotai vääri ja satutan itteni..

Näillä eväillä kohti rantakuntoa :)

-H-

risaisia ajatuksia

On tää elämää. Tuntuu ettei mikää ole hyvin, niinku pitäs.. Vaikka päällisin puolin näyttää siltä että kaikki ois hyvin; on työpaikka, ihana mies rinnalla, ruokaa pöydässä jne. Mut jotenki tuntuu et jotai puuttuu, ja mä nii tiedän mitä se jotai on. Nimittäi ystävät! Onha se kiva, et on ihmisiä jotka luetaan ystäviks/kavereiks, mut eipä niitä ikinä näe, eikä niistä ikinä kuule mitään. En mä tiedä, onko vika minussa kun ei ihmisiä kiinnosta pitää muhu yhteyttä. Itte en jaksa oikeesti aina olla se, joka ottaa ekana yhteyttä pitkästä aikaa jne. Jotenki tulee itelle vaa sellai paska fiilis et ei noi ihmiset musta välitä, ku eivät viihti ottaa yhteyttä.. Ja sit siinä vaa saattaa ittesä naurunalaseks, ku toine tahtois unohtaa ja itte yrittää vaa roikkua..

En mä tiiä, oon yrittäny löytää uusia ihmisiä. mut jotenki se on nii hiton hankalaa.. On hankala mennä sotkeutumaan toisen ihmisen elämään. Oon kuitenki ainenki töissä uusien työntekijöiden kanssa tullu tosi hyvin juttuun. :) oon uskaltanu jutella, ja jotenki oon ollu avoimempi ku aikoihin.

Ja kun kaikki pyörii vaa kodin ja työn ympärillä. Päivät menee töissä, illat kotona löhöten, sama niinku viikonloputki. Jotenki ärsyttää se että ikinä ei tehä mitää jne! Harvoin käydään missään, yleensä ollaan vaa kaksin. Sen siitä saa ku ei ole niitä ystäviä täällä päin! Viel pitäs reilu vuos täällä kärvistellä ja sit ois muutto pois tästä paska kaupungista!

Mut nyt oon päättäny käyttää kotona oleskelun hyödyks. Ostin 1,2kg:n painosen hulavanteen, ja tarkotus ois sillä pyöritellä nii paljo ku vaa kärsii.. Ni josko iha vahingossa tapahtuis ihmeitä :) ei mitää stressiä ja paineita. Iha hauskanpito mielessä vaan. :) Samalla voi nauttia ihanista kevätpäivistä.

Palaillaan -H-

Salaisuuksia

Karkki/herkkulakko pitänyt, jeee! :) Mutta kerronpa salaisuuden, yksin asian kanssa tahkoaminen on alkanut masentamaan varsinkin kun eteneminen on pysähtynyt eikä ole ollut oikein ketään kenen kanssa olisi voinut puhua että pääsisi ylitse vaiheesta,  niin liityin sitten yhdenlaiseen treeniohjelmaan jossa sai ruoavalion ja treeniohjelman ja muiden saman asian kanssa painivien juttutukea vaikkakaan eipä se korvaa sitä että keskustelisi jonkun kanssa oikeasti mutta kyllä siitä nyt on apua enemmän kun ei mistään. :)  Huiseja tuloksia näkyy siellä muut olevan saanut. :) Treenit oli ihan helppoja, lyhyitä mutta erittäin TEHOKKAITA. :D Ruokavaliokin oli ihan sellainen jota nyt jollaintapaa itekkin pitänyt, ei siis mitään pussikeitto ym. härpäkkeitä vaan oikeaa kaupasta saatavaa ruokaa. Että katellaan nyt sitten miltä tää alkaa taas maistua... :) 

Pitäis varmaan liikua jossain, siis enkä tarkota lenkkeilyä vaan että tapaisi ihmisiä. Meni välit poikki yhden tärkeän ihmisen kanssa jonka luulin olevan ystävä, oikea ystävä kunnes yksi kaunis päivä tässä heräsin että se olikin tosi toispuoleista. Heräsin ettei mun tarvii sietää sitä  että jatkuvasti valehdellaan ja kaikkea muuta. Ja nyt kun ei ole tätä ihmistä kuvioissa, niin vähän huomannut että hitto eipä tuota ole ketään muutakaan sitten, mutta jollain tapaa niin kamalalta kun se kuulostaakin niin olo on jotenkin kohentunut enkä oikeastaan edes paljoa ole kaivannut koska viime aikoina sai mut vaan huomaamaan kuinka mitätön sille tai ylipäätään olen, muuta kun sitä että nyt ei ole sitten ketään kenelle voi soittaa tai viestittää jos olis jotain asiaa, vaikka ei oliskaan asiaa. Mutta kyllä se tästä nyt lähtee korjaantumaan, oon päättänyt niin että kyllä mä vielä löydän oman paikkani ja omat ihmiseni minäkin.. 

(c) Emma

Tänkin alkuvuotta

Vuosi vaihtui. Vuosi vaihtui kera rakkaimman. Tammikuu alko sitte viikon saikulla, ku töissä iskin pääni muksun kans yhteen tuloksena mulle aivotärähdys.

Vuodenvaihtuessa tuli tehtyä vähä lupauksia. Kaikkia en ole ääneen sanonut, mutta pidän niitä kuitenkin eräänlaisena lupauksena itselleni.

1) Herkkulakko. Tämä lähti fb:ssä kiertäneestä herkkulakko haasteesta. Ajattelin sitä turhan helppona jos olen lakossa vain niin monta päivää kuin mitä tykkäyksiä tulee ja kovensin panoksia: Niin monta viikkoa kuin tykkäyksiä tulee. Tykkäyksiä tuli 17kpl. Nyt on ekat 6vk menty, eikä ole ollu mitää ongelmia! Oon nii tyytyväine itteeni että!

2) Paino alas. Se nyt on varmaa jokavuotinen päätös mut nyt oikeesti tuntuu siltä et alkaa tapahtua! Aloin jo vaipua epätoivoon että en saa mitää aikaseks ja aloin jo miettiä et toisaalta enkai mä nyt nii paha oo tälläsenäkää.. Yhtenä aamuna kuitenki mieli muuttu, vaaka näytti jo 100,6kg. Nyt vaaka näyttää 95,7kg :) suunta on siis oikea!

3) Ystävät! Tiedän, että asun kaukana kaikista. Ja se harmittaa mua niiiiiiin paljon. Nyt oon päättäny olla parempi ystävä. Kuunteleva korva, tukeva olkapää. Iloita ja lohduttaa. Olla enemmän läsnä. Hankalaaha se on tän välimatkan takia. Mutta mä tahdon yrittää!

Näillä eväin pimenevään talvi-iltaan!
-H-

Tervetuloa Uusi Vuosi!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! Tän uusi vuosi alkoi miten sattuu... No joka tapauksessa, nyt on lyöty haaste täksi vuodeksi, nimittäin tää on lakossa, karkki,sipsi lakossa KOKO vuoden ja kahvileipä lakossa ainakin kotioloissa, kylässä sallii sen mutta kotona ei enää pullia ym. Alkoi tapaninpäivänä, ja jatkuu ensi jouluun, ainakin. :) Tähän asti mennyt hyvin, ei oo tullut minkäänlaista poltetta ostaa karkkia! Ihme! Pääkin alkaa jo olemaan "selvä" viime aikaisten sokerihumallusten vuoksi, päänsärky siis kaikonnut, ihan hyvin vissiin turvottanut kun 2pv:ssä lakon alusta tippu paino 2kg. Vieläkun onnistus siinä kahvin vähennyksessä, sais uudelleen tilalle sen teen... Ja sais sen leivän jätettyä pois tai ainakin vaalean..

Tavoitteet siis vuodelle 2013:
1. yrittää onnistua muuttamaan elämäntapoja, pieni askel kerrallaan. saada pysyväksi edes jokin pieni asia!
2. jatkaa painonpudotusta, haaveillen kesäkunnosta 2013
3. nostaa mieli täältä mudasta, unohtaa miehet ja sitä rataa... :D
4. olla syömättä karkkeja, sipsejä ja kahvileipiä!!!
5. eiköhän noi riitä...

Onni (c:Emma)

-Emma-